Kuvassa punaisella merkityille alueille haetaan etsintälupia, vihreällä rajatut ovat varausalueita tulevaisuutta varten
Australialaisen kaivosyhtiön suomalainen tytäryhtiö Kingsrose Exploration Oy kävi esittelemässä Keminmaassa ja Simossa malminetsintäsuunnitelmiaan. Malmien etsintä kohdistuu Simon ja Keminmaan alueella olevalle Martimoaavan–Lumiaavan–Penikoiden soidensuojelualueelle. Tämä 134 neliökilometrin laajuinen suojelualue on perustettu vuonna 1981 ja se on yksi Pohjois-Suomen tärkeimpiä suoluonnon suojelukohteita. Alueelle parhaillaan esteetöntä reittiä rakentavan metsähallituksen mukaan alue on myös erittäin merkittävä uhanalaisten lintujen kannalta.
Esittelytilaisuudessa yhtiö korosti toiminnan vähäisyyttä. Töitä tehdään vain paksun lumen aikana ja jäljelle jää vain kairausreikiä, jotka nekin tulpataan.
Mutta eihän mikään yhtiö laita miljoonia malminetsintään ellei tarkoituksena ole saada aikaan varsinainen kaivos. Ja sitten kun kaivos tulee alueelle, eivät vaikutukset enää olekaan vähäisiä. Teitä tehdään raskaiden ajoneuvojen liikenteelle, taloja rakennetaan, sivukivikasoja syntyy ja rikastehiekka-allaskin varmaan tarvitaan. Koneet ja laitteet meluavat, pölyä syntyy, vettä käytetään ja jätevesiä valuu ympäristöön. Soiden vesiluonto muuttuu ja toiminta saattaa vaikuttaa pohjavesiinkin.
Kaivoksen myötä alueilla nyt tapahtuva laaja retkeily- ja virkistyskäyttö tietenkin loppuisi. Ei ole virkistävää kulkea alueella, jossa koskemattoman luonnon sijasta merkittävin nähtävyys on toimiva kaivos ja siihen liittyvä raskas liikenne ja muu toiminta.
Suomalaisen kaivoslainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen surkeus näkyy hyvin tässä Kingsrosen toiminnassa. Kun yhtiö laittaa rahaa malminetsintään suojelualueella, se tietenkin odottaa, että aikanaan tulee lupa avata kaivos suojelualueelle.
Kaivoslakia ollaan parhaillaan muuttamassa. Uudessa laissa malminetsintä ja kaivostoiminta on kiellettävä luonnonsuojelualueilla, Natura-alueilla, kansallispuistoissa ja sellaisilla muilla alueilla, joilla kaivos merkittävästi haittaisi alueen nykyistä käyttöä.
Julkaistu Lapin Kansassa 9.5.2022
Tapio Siirilä 